NUORET MAHDOLLISUUKSIEN JA RAJOITUSTEN RISTIPAINEESSA

Siirtyminen nuoruudesta aikuisuuteen nähdään usein itsestään selvänä polkuna, jota pitkin kaikki nuoret kulkevat. Monet yhteiskunnalliset instituutiot, esimerkiksi perhe, koulu ja työelämä, asettavat nuorille tavoitteen itsenäistyä. Samalla ne luovat erilaisia elämänkulkua ohjaavia tulevaisuudenodotuksia. Peruskoulun jälkeen kaikilla nuorilla on edessään jatkokoulutusväylä, jonka päässä pitäisi olla kilpailukykyinen työmarkkina-asema. Tulevaisuus ei kuitenkaan ole lainkaan niin selvä ja automaattinen kuin mitä elämänkulun institutionaaliset mallit lupaavat tai edellyttävät.

Elämänkulun institutionalisoitumisella tarkoitetaan elämänkulkujen samankaltaistumista esimerkiksi koulun, perheen ja työn välityksellä. Institutionalisoitunut elämäkulku on eräänlainen normaalielämäkerta, jossa tiettynä aikana tapahtuvat asiat seuraavat toisiaan tietyssä järjestyksessä. Sitä ohjaavat vakiintuneet normit, tavat ja säännöt, jotka määrittelevät esimerkiksi koulunkäynnin ja työuran aloittamista. Näin syntyy ikään sidottuja odotuksia siitä, mitä ihmisen tulee tehdä, miten hänen tulee käyttäytyä, mitä häneltä voi edellyttää ja mitä hänelle voidaan sallia.

Aikaisempiin sukupolviin verrattuna nykynuoret haluavat kuitenkin entistä aktiivisemmin itse muokata omaa elämänkulkuaan. Elämänkulut ovatkin alkaneet jäsentyä uudelleen ja elämänvaiheiden väliset rajat ja niiden yhteys perinteisiin instituutioihin hämärtyä. Samalla niihin liittyvät ikäperusteiset rooliodotukset ovat alkaneet muuttua. Tämän kehityksen seurauksena asiat eivät enää ikään kuin automaattisesti tapahdu yhteiskunnan odotusten mukaisesti kuten aiempien sukupolvien kohdalla.

Silti nykynuortenkaan elämänkulku ei suinkaan ole pelkästään heistä itsestään lähtevä prosessi, vaan vapaus tehdä omaan elämään vaikuttavia päätöksiä on vahvasti valtiollisesti ja kulttuurisesti kontrolloitua. Aikuistuminen tapahtuu aina yhteisön aikuisten luomien mahdollisuuksien ja rajoitusten puitteissa. Nuoret voivat toki tehdä yksilöllisiäkin valintoja, mutta vain siinä tapauksessa, että ne ovat sopusoinnussa normalisoidun ja suotavaksi nähdyn elämänkulun kanssa.

Eräs merkittävä nuorten elämänkulkuun vaikuttava tekijä on koulutus. Erityisesti peruskoulun päättymisen jälkeen tehtävät valinnat ja niihin liittyvät tekijät määrittävät voimakkaasti nuoren tulevaa elämänkulkua. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa koulutusalaa koskevat valinnat, omat kyvyt ja taidot, henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet sekä paikalliset koulutus- ja työmahdollisuudet.

Tulevaisuuden suunnittelua ja valintojen tekemistä vaikeuttavia tekijöitä on paljon, esimerkiksi epävakaat työmarkkinat, palkka- ja työaikajoustot, epätyypilliset työsuhteet sekä alati kasvavat koulutus- ja tehokkuusvaatimukset. Työn saamisen ja tekemisen itsestään selvyys on kadonnut, ja tulevaisuudessa saattaakin edessä olla lähinnä vain pitkäaikaistyöttömyys.

Myös koulutuksen merkitys on muuttunut. Aiemmin koulutus hankittiin nuorena vakaita työmarkkinoita ja ennustettavissa olevaa elämänkulkua silmällä pitäen. Nykynuoret eivät enää kuitenkaan välttämättä siirry koulutuksesta vakituiseen ja kokopäiväiseen työhön, eikä opiskelu ole enää ainoastaan nuoruuteen kuuluva elämänvaihe. Nykyisin koulutusta hankitaan, laajennetaan ja syvennetään epävakaiden työmarkkinoiden mukaan elämänvaiheesta riippumatta.

Vaikka nuori työskentelisi kovasti saavuttaakseen tavoitteensa, kaikki ei aina mene toivotulla tavalla. Yleinen sopeutumiskeino on tavoitteista luopuminen, jos niiden saavuttaminen alkaa näyttää ylivoimaiselta. Käytännössä tämä tarkoittaa monesti opintojen keskeyttämistä.

Etenkin ammatillisten opintojen keskeyttäminen nähdään helposti normeista poikkeamisena, normaalielämänkulun tarkoituksellisena rikkomisena sekä yhteisön arvojen ja moraalisten odotusten pettämisenä. Keskeyttäjiin liitetään helposti negatiivisesti latautuneita stereotypioita. Heidät leimataan esimerkiksi kyvyttömiksi pärjätä koulutuksessa ja kilpailussa työmarkkinoilla.

Todellisuudessa kyse on useimmiten yksinkertaisesti vain siitä, että yhteiskunnan odotukset ja vaatimukset sekä nuorten henkilökohtaiset toiveet ja motiivit eivät kohtaa. Eri yhteiskunnallisista instituutioista rakentuva ”järjestelmä” tuottaa nuorille – ja etenevissä määrin myös lapsille – jatkuvasti uusia, entistäkin kohtuuttomampia odotuksia, vaatimuksia ja suorituspaineita.

Mikään ei riitä, vaan vaatimukset ja paineet kovenevat vuosi vuodelta. Kun joku ei enää tässä päättymättömässä kilpajuoksussa jaksa, hän saa jonkin vähemmän mairittelevan leiman otsaansa. Näin ”järjestelmä” itse tuottaa merkittävän osan kaikesta poikkeavuudesta, sopeutumattomuudesta ja esimerkiksi puhekielessä syrjäytymiseksi kutsutusta yhteiskunnan valtavirran ulkopuolelle ajautumisesta.

Omanlaisia paineita nuoruuteen tuo median, kulttuurin ja ikätoverien luoma sosiaalinen paine ja pakko tehdä valintoja erilaisten tarjolla olevien elämänmallien ja arvojen välillä. Yksittäinen nuori kokee helposti monet nykyelämänmenolle tyypilliset piirteet ja niiden vaikutukset henkilökohtaisina elämänhallinnan ongelminaan. Jo sellaiset peruskysymykset kuin oman elämän tarkoitus, luottamus ja moraali ovat monille hämmentäviä.

Yksilöllisten haasteiden, rajoitusten ja vaatimusten lisäksi nykymaailmassa on paljon erilaisia hyvin vaikeasti hallittavissa olevia uhkakuvia, esimerkiksi ilmastonmuutos, erilaiset ympäristökatastrofit, maapallon väestöräjähdys ja kasvava muukalaisviha. Ongelmat koskettavat kaikkia ihmisiä riippumatta esimerkiksi heidän asuinpaikastaan tai sosiaalisesta asemastaan. Tulevaisuuteen liittyy pikemminkin epävarmuutta ja heikkoa ennakoitavuutta kuin lupauksia paremmasta elämästä.

Tasapainoiseksi aikuiseksi kasvaminen, itsenäistyminen ja kypsän identiteetin löytäminen ovat monille nuorille haasteellisia tehtäviä ilman heidän henkistä kasvuaan ja kehitystään tukevien aikuisten aitoa läsnäoloa, välittämistä ja positiivista myötävaikutusta. Erityisen haasteellista tämä on hämmentyneelle nuorelle.

Avainkysymykseksi nousee toistuvasti, löytyykö näitä aidosti välittäviä aikuisia.

 

Takaisin vähän vakavampaan lähestymistapaan

Takaisin etusivulle