MIELENTERVEYSONGELMAT UHKAAVAT EUROOPPALAISTA HYVINVOINTIA

Yhteiskunnallista keskustelua seuratessa saa helposti kuvan, että Euroopan suurimmat uhkakuvat liittyisivät vaikkapa euron kriisiin, työurien pituuksiin tai maahanmuuttopoliittisiin linjauksiin. Yleiseurooppalainen aikapommi tikittää kuitenkin aivan toisaalla: erilaiset päihde- ja mielenterveysongelmat lisääntyvät kiihtyvällä vauhdilla.

Euroopan komission rahoittama yhteistyöverkosto julkaisi vuonna 2005 mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyyn tähtäävän ”Mental Health Promotion And Mental Disorder Prevention – A policy for Europe” -ohjelman. Tämä julkisuudessa varsin vaatimattomalle huomiolle jäänyt ohjelma tarjoaa lukuisia tehokkaita keinoja mielenterveyden vaalimiseksi ja edistämiseksi:

1. vanhemmuuden ja lasten varhaiskehityksen tukeminen erityisesti riskiryhmiin kuuluvissa perheissä, joille tyypillisiä ovat mm. vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat. Kotien ongelmat heijastuvat myös lasten ja nuorten hyvinvointiin: viidesosa alle 18 vuotiaista eurooppalaisista nuorista kärsii erilaisista kehityksellisistä, tunneperäisistä tai käyttäytymiseen liittyvistä häiriöistä. Varsinainen mielenterveyden häiriö on noin joka kahdeksannella lapsella tai nuorella. Yksi yleisimmistä häiriöistä on masennus, josta kärsii 12 – 17 vuotiaista lapsista neljä ja 18 vuotiaista yhdeksän prosenttia.

2. mielenterveyden edistäminen kouluissa. Merkittävän riskiryhmän muodostavat nuoret, joille tyypillistä on mm. heikko koulumenestys, luvattomat poissaolot, päihteiden väärinkäyttö, epäsosiaalinen käytös, taipumus rikolliseen toimintaan sekä mielenterveysongelmat.

3. mielenterveyden edistäminen työpaikoilla. Joka vuosi eurooppalaisista miehistä kolme ja naisista viisi prosenttia sairastuu vakavaan masennukseen, joka on toiseksi yleisin työkyvyttömyyden syy Euroopassa. Keskeisiä työhyvinvointia lisääviä tekijöitä ovat mm. parempi johtaminen, sosiaalinen tuki, avoimempi tiedottaminen sekä työpaikkojen määrä, laatu ja pysyvyys.

4. ikääntyneiden kansalaisten mielenterveyden tukeminen. Masennus on myös entistä useamman ikääntyneen elämänlaatua merkittävästi heikentävä tekijä. Taustalta löytyy mm. sairauksia, kipuja, toimintakyvyn heikkenemistä, yksinäisyyttä sekä köyhyyttä.

5. erityisten riskiryhmien huomioon ottaminen. Kohonneessa syrjäytymisriskissä olevia ryhmiä ovat mm. työttömät, köyhät, vammaiset, etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, pakolaiset sekä asunnottomat.

6. masennuksen ja itsemurhien ehkäisy. Euroopassa itsemurhat ovat liikenteen jälkeen toiseksi suurin 15–35 -vuotiaiden kuolinsyy. Vuosittain noin 60 000 EU-kansalaista tekee itsemurhan. Määrä on suurempi kuin tieliikennekuolemien, henkirikosten ja Aidsin uhrien vuotuinen lukumäärä yhteensä. Suomessa itsemurhia tehdään vuosittain noin tuhat, mikä on kansainvälisessä vertailussa erittäin korkea luku.

7. väkivallan ja päihteiden käytön ehkäisy. Alkoholi ja muut huumeet aiheuttavat mm. mielenterveysongelmia, varkauksia, henkirikoksia sekä erilaisia muita väkivallantekoja, joiden kohteena ovat tyypillisesti heikosti itseään puolustamaan kykenevät ryhmät, esimerkiksi lapset, nuoret ja vanhukset. Varsinkin nuorten mielenterveyden häiriöiden ja päihteiden käytön välillä on selvä yhteys: varhain aloitettu päihteiden käyttö ennustaa vahvasti nuoruusiän masennusta. Masennus ja alkoholin käyttö yhdessä nostavat merkittävästi mm. itsemurhan riskiä. Alkoholi on jo itsessään tehokas tappaja: Euroopassa vuonna 2002 kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa miehistä 25 % ja naisista 12 % oli kuollessaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Vastaavat luvut myrkytyskuolemien osalta olivat miehillä 40 % ja naisilla 25 %. Henkirikoksien osalta luvut olivat miehillä 40 % ja naisilla 30 %.

8. ennaltaehkäisevän mielenterveystyön edistäminen läpi koko terveydenhuollon. Mielenterveysongelmat jäävät ammattilaisiltakin helposti huomaamatta ja erilaisten fyysisten oireiden varjoon. Erityisesti mielialahäiriöt ja alkoholin suurkulutus liittyvät vahvasti toisiinsa: noin kahdeksasosalle mielialahäiriöön sairastuneista kehittyy vuoden kuluessa myös alkoholiongelma. Vastaavasti noin joka kuudes alkoholin suurkuluttaja kärsii mielialahäiriöstä. Kaikista masennustapauksista alkoholi aiheuttaa 12–25 %.

9. syrjäytymisen vähentäminen ja stigman ehkäisy. Stigmalla tarkoitetaan ei-toivottua sosiaalista leimautumista, joka aiheuttaa mm. häpeää, kärsimystä ja itsearvostuksen laskua. Stigmaa synnyttää esimerkiksi köyhyys, ennakkoluulot, rasismi sekä sosiaalinen ulkopuolisuus. Stigma on merkittävä mielenterveysongelmien aiheuttaja ja este yksilön kiinnittymiselle yhteiskuntaan. Stigmaa voidaan vähentää esimerkiksi sosioekonomista epätasa-arvoa poistamalla ja sosiaalista mukaan ottamista lisäämällä.

10. terveydenhuoltosektorin yhteistyö muiden sektoreiden kanssa. Esimerkiksi koulutustason nousu lisää monin tavoin kansalaisten yhteiskunnallista kyvykkyyttä ja vähentää samalla mielenterveyden häiriöitä ja syrjäytymisriskiä. Viihtyisät ja turvalliset asuinalueet lisäävät yhteisöllisyyttä ja tarjoavat mahdollisuuden vaalia omaa terveyttä esimerkiksi lisääntyvien liikuntamahdollisuuksien avulla. Vastaavasti erilainen häiriökäyttäytyminen ja rikollisuus vähenevät.

Ongelmat on siis tiedostettu ja keinot niiden poistamiseksi perusteellisesti mietitty. Käytännön toimenpiteet sen sijaan valitettavasti puuttuvat, ainakin Suomessa. Esimerkiksi Nordling ja Savolainen (2009) toteavat, että ehkäisevä mielenterveystyö on terveyskeskusten näkö­kulmasta edelleenkin toissijaista toimintaa eikä siihen olla valmiita vastuullises­ti panostamaan.

Rimpelä ym. (2009) puolestaan ovat havainneet, että kiin­nostus terveydenhuollon vastuisiin väestön terveyden edistä­misessä hiipui 1980-luvulla eikä talouden kasvu ole kiinnostusta palauttanut. Päinvastoin terveyden edistämistyö terveyskeskuksissa on kokonaisuudessaan enemmänkin ”sattumanvaraista harrastamista” kuin suunnitelmallisesti johdettua toimintaa.

Kovin lohduttava ei ole myöskään Holmilan ym. (2009) näkemys, jonka mukaan alkoholihaitat ja niiden aiheuttamat kustannukset kyllä tunnetaan ja tiedetään paikallisella tasolla. Ehkäisevän työn organisointi, toteuttaminen ja kohdentaminen ovat silti monella tapaa ongelmallista, sillä kunnista on saneerattu lähes täysin ne rakenteet, joiden varassa ehkäisevää päihdetyötä voisi harjoittaa. Vaikka raittiustyö- ja päihdehuoltolait edelleen velvoittavat kuntia huolehtimaan myös päihdehaittojen ehkäisystä, ovat todelliset ehkäisytoimet jääneet kuntien ja järjestöjen vapaaehtoisuuden varaan ilman riittävää resursointia.

Hienot suunnitelmat ja puheet eivät riitä, jos teot puuttuvat. Kukahan poliitikoista ottaisi raittiuden ja mielenterveyden edistämisen sydämen asiakseen? Edes vaikka vain näin vaalien alla.

Lähteet:
Holmila M., Warpenius K., Warsell L., Kesänen M. ja Tamminen I. 2009. Paikallinen alkoholipolitiikka. PAKKA-hankkeen loppuraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportteja 5/2009

Jané-Llopis E. ja Anderson P. 2005. Mental Health Promotion and Mental Disorder Prevention. A policy for Europe. Nijmegen: Radboud University Nijmegen

Nordling E. & Savolainen M. 2009. Ehkäisevä mielenterveystyö. Teoksessa Rimpelä M., Saaristo V., Wiss K. ja Ståhl T. (toim.) Terveyden edistäminen terveyskeskuksissa 2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 19/2009

Rimpelä M., Saaristo V., Wiss K. ja Ståhl T. 2009. Pohdinta. Teoksessa Rimpelä M., Saaristo V., Wiss K. ja Ståhl T. (toim.) Terveyden edistäminen terveyskeskuksissa 2008. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 19/2009

 

Takaisin vähän vakavampaan lähestymistapaan

Takaisin etusivulle