ILMAINEN HARJOITTELIJA ON TYHJÄ MAITOPURKKI

Työ- ja elinkeinoministeriön viime syksynä julkaiseman raportin mukaan eri työvoimapoliittisten aktiivitoimenpiteiden piirissä oli vuonna 2009 yhteensä noin 145000 suomalaista. Aktiivitoimenpiteillä tarkoitetaan toimia, joilla työttömiä tai työttömyysuhan alla olevia autetaan löytämään uusi työpaikka. Useimmiten toimenpiteet ovat työvoimakoulutusta, valmennusta, harjoittelua tai tuettua työllistämistä.

Tulokset eivät ole kovinkaan rohkaisevia: vuonna 2009 vain vajaa 23 prosenttia toimenpiteiden piirissä olleista työllistyi avoimille työmarkkinoille. Siis vain noin joka neljäs löysi itselleen oikean työpaikan. Sellaisen, josta saa oikeaa palkkaa, jolla voi elättää itsensä ja perheensä. Heikoimmin työllistyttiin valmentavasta työvoimakoulutuksesta (11,5 % työllistyi) ja työmarkkinatukeen kuuluvasta työharjoittelusta (12,3 %).

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) nosti tammikuun lopussa Brysselissä pidetyssä epävirallisessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa keskusteluun nuorten yhteiskuntatakuumallin yhtenä ratkaisuna korkeaan yleiseurooppalaiseen nuorisotyöttömyyteen. Kataisen hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassaan toteuttamaan nuorten yhteiskuntatakuun vuoteen 2013 mennessä. Takuu tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Suomessa nuorisotyöttömyyden hoito tarkoittaa yleensä joko harjoittelua tai valmennusta. Vuonna 2009 jonkin aktiivitoimenpiteen päätti yhteensä 31000 nuorta. Toimenpidettä seuranneen kolmen kuukauden aikana työharjoittelun suorittaneista työllistyi 15 % ja valmentavan työvoimakoulutuksen suorittaneista 13 %. Heikkoa tulosta ei selitä pelkästään vuoden 2009 talouden taantuma, sillä aktivointitoimenpiteiden vaikuttavuus on ollut vaatimatonta jo pitemmän aikaa. Esimerkiksi vuonna 2003 aktiivitoimenpiteisiin osallistuneista nuorista vajaa neljännes oli viiden vuoden kuluttua joko työttömänä tai kokonaan työ- ja koulutusmarkkinoiden ulkopuolella.

Ulkopuolisuudesta muodostuu joillekin nuorille pysyvä ja heidän koko myöhempää elämäänsä vahvasti leimaava piirre, joka vaikeuttaa heidän sijoittumistaan työelämään ja kiinnittymistään työmarkkinoille ja koko yhteiskuntaan. Vuonna 2009 ulkopuolisia nuoria oli noin 135000. Näiden nuorten syrjäytymiskehitys on jo alkanut.

Tylyt tosiasiat eivät kuitenkaan lannista viranomaisia: vaatimattomista tuloksista huolimatta harjoittelua tarjotaan työttömille kiihtyvällä sykkeellä. Suomesta onkin parissa vuosikymmenessä tullut erilaisten harjoittelujen luvattu maa. Ennen kaikkea Suomesta on tullut palkattoman harjoittelun luvattu maa.

Ylen MOT-ohjelma laski vuonna 2009, että tuolloin Suomessa teki palkatonta työtä 320000 henkilöä, mikä on 13 prosenttia koko työvoimasta. Tämä joukko koostui lähinnä työvoimapoliittisiin aktiivitoimenpiteisiin osallistuneista työttömistä sekä opiskelijoista, jotka suorittavat opintoihinsa pakollisina kuuluvia palkattomia harjoittelu- ja työssäoppimisjaksoja. Tällä hetkellä ilmaistyötä tekee jo yli 400000 suomalaista. Tämä tarkoittaa noin 60000 kokoaikaisen työntekijän työpanosta.

Hyödyn palkattomasta harjoittelusta korjaavat lähinnä työnantajat. Työttömien aktivointipolitiikka ja opintoihin kuuluvat pakolliset harjoittelut ovat johtaneet järjestelmään, jossa työnantajat voivat poimia työvoimapoliittisilta kursseilta ja oppilaitoksista itselleen sopivia työharjoittelijoita hyvinkin pitkille harjoittelujaksoille. Joissakin opinnoissa harjoittelujakso saattaa olla jopa vuoden mittainen. Useimmiten kyse on ammattitaitoisen ja tehtävään pätevän ihmisen täydestä työpanoksesta korvauksetta.

Palkaton harjoittelu on kuitenkin pakko suorittaa, sillä se on työttömyyskorvauksen tai tutkintotodistuksen saamisen ehdoton vaatimus. Näin työnantajille on annettu vapaat kädet valita tarjolla olevien ilmaistyöntekijöiden joukosta omasta mielestään parhaimmat henkilöt.

Vakituiseen ja kokoaikaiseen työsuhteeseen harjoittelupaikat johtavat vain ani harvoin. Useimmiten harjoittelijaa odottaakin harjoittelun päätteeksi vain paluu takaisin lähtöruutuun eli työvoimatoimistoon, uuteen valmennukseen ja uuteen palkattomaan harjoitteluun. Ainoa, mitä hän itse harjoittelustaan hyötyy, on teoreettinen mahdollisuus saavuttaa tulevaisuudessa parempi työmarkkina-asema eli saada se ihan oikea työpaikka, jolla elättää itsensä ja perheensä.

Monet alistuvat kohtaloonsa mukisematta ja lohduttautuvat sillä, että palkaton pakkotyökin näyttää ansioluettelossa paremmalta kuin pelkkä tyhjä paperi. Joillekin kyse on enää pelkästä epätoivoisesta viivytystaistelusta pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle putoamista vastaan.

Ei liene mikään yllätys, että taloudellista voittoa tavoittelevat liikeyritykset hyödyntävät mielellään järjestelmää. Räikeimmissä tapauksissa yritys saattaa pyöriä pelkästään ilmaisten harjoittelijoiden varassa. Moraalisesti hyvin kyseenalaista on se, että myös veronmaksajilta kerätyillä varoilla operoivat kunnat ja valtio käyttävät järjestelmää sumeilematta hyväkseen ja palkkakustannuksia säästääkseen korvaavat palkattua henkilöstöä ilmaisilla harjoittelijoilla ilman vähäisintäkään aikomusta myöhemmin työllistää näitä.

Aikamme on superkapitalismin aikaa niin yksityiselle kuin julkisellekin sektorille. Tyypillistä tälle superkapitalismille on pyrkimys ottaa hyöty sieltä, mistä sen helpoiten ja halvimmalla irti saa. Superkapitalismiin liittyy kuitenkin samanlainen kertakäyttöisyys kuin muihinkin aikamme kulutushyödykkeisiin: kun työn tekijästä on imetty kaikki irti, eikä hän enää hyödytä työnantajaansa tämän toivomalla tavalla, hänet korvataan uudella työntekijällä, jonka kohtalo ennen pitkää on sama kuin edeltäjänsäkin.

Tästä näkökulmasta tarkastellen ilmainen harjoittelija ei juurikaan eroa viime kesän muotihameesta, lastenhuoneen tarpeettomiksi käyneistä leluista tai tyhjästä maitopurkista.

 

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Puheenaiheet -palstalla 12.3.2012 ja Satakunnan Kansassa 14.3.2012

 

 

Takaisin vähän vakavampaan lähestymistapaan

Takaisin etusivulle