YHTEISKUNNALLISESTI VASTUULLISTA KESKUSTELUA MAAHANMUUTOSTA

Minulla oli ilo osallistua kutsuttuna 20.12.2011 sisäministeriön Etnisten suhteiden neuvottelukunnan (Etno) järjestämään paneelikeskusteluun, jonka aiheena oli yhteiskunnallisesti vastuullinen keskustelu maahanmuutosta.  

Etnisten suhteiden neuvottelukunta on valtioneuvoston asettama asiantuntijaelin. Sen tehtävänä on edistää erilaisten väestöryhmien vuorovaikutusta Suomessa, toimia asiantuntijaelimenä maahanmuuttolainsäädännön kehittämisessä, tukea maahanmuuttajien järjestötoiminnan kehittämistä sekä tiedottaa maahanmuuttopolitiikasta ja yhdenvertaisuuden tavoitteesta.

Tilaisuudessa pohdittiin muun muassa sitä, millaisia tavoitteita maahanmuuttokeskusteluihin osallistuvilla henkilöillä ja yhteisöillä on, millainen on median rooli ja onko vastuulliselle maahanmuuttokeskustelulle mahdollista vetää rajoja.

Muita panelisteja olivat

  • Ritva Viljanen, kansliapäällikkö, valtakunnallisen Etnon puheenjohtaja
  • Panu Pokkinen, uutispäätoimittaja, Iltalehti
  • Risto Uimonen, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja
  • Merja Pentikäinen, Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seura ETMU ry:n puheenjohtaja

Paneelin juonsi Etelä-Suomen etnisten suhteiden neuvottelukunnan puheenjohtaja Husein Muhammed.

Alustukseksi ja pohdintojen tueksi Etnon sihteeristö ja tutkija Merja Pentikäinen olivat laatineet joukon varsin puhuttelevia ja ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Vaikka läheskään kaikkia niistä ei ehditty käymään läpi, esittelen lyhyesti, millaisia ajatuksia kysymykset minussa herättivät.

Kokoavasti todeten tilaisuus oli kaikin puolin antoisa, rakentava ja uusia ajatuksia synnyttävä.

 

1. Mikä mielestäsi on yhteiskunnallista keskustelua ja mikä ei? Kuka määrittelee sen, mikä on tai ei ole yhteiskunnallista keskustelua?

Yhteiskunnallista keskustelua on kaikki sellainen julkinen yhteiskuntaa koskeva ajatustenvaihto, missä pyritään johonkin rakentavaan vuorovaikutukseen ja ratkaisuihin.

Sen sijaan tilanne, missä jokin osapuoli käyttäytyy julistavasti ja vaatii yhteiskunnallisten aiheitten käsittelyssä jonkinlaista monopoliasemaa, ei ole keskustelua, vaan kuten todettu, julistamista.

Yhteiskunnallista keskustelua määrittävät niin keskustelun aiheet, tavoitteet, keskustelijat kuin keskustelun paikatkin.

 

2. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimpiä maahanmuuttokeskusteluun osallistuvia tahoja tai foorumeita?

Yksittäiset maahanmuuttajat ja kaikki kansalaisjärjestöt, joissa maahanmuuttajat ovat aktiivisia.

Viranomaiset, joista keskeinen rooli on sisäministeriöllä ja oikeusministeriöllä. Tätä kautta maahanmuuttokeskusteluun tulevat tärkeinä keskustelijoina mukaan myös esimerkiksi poliisiviranomaiset, rajavartiolaitos jne.

Työperäisen maahanmuuton osalta ay-liike.

Valtamedia ja sen ”isot” toimijat, esimerkiksi Helsingin Sanomat, YLE, Aamulehti, Turun Sanomat, Suomen Kuvalehti jne.

Internet, vaikkakin sen rooli maahanmuuttokeskustelun määrittäjänä on häiriintyneen ylikorostunut. Todellisuudessa Internetissä meuhkaa pieni määrä marginaalihahmoja, mutta he saavat aivan liiaksi näkyvyyttä ja huomiota, ja tätä kautta määrittävät aivan liikaa maahanmuuttokeskustelua.

Todellisuudessa Internetissä vellova oman agendan julistaminen ja propagandan levittäminen EI ole mitään keskustelua, eikä anna edes suuntaa kansalaisten syvien rivien tuntemuksista. Siksi Internet tulee jättää huomioimatta mietittäessä rajoja julkiselle keskustelulle, aiheesta riippumatta. Etenkin ääripäiden julistustyö, ääripään agendasta riippumatta.

Netin keskustelufoorumeita ei tule kuitenkaan pyrkiä hallitsemaan, hillitsemään eikä etenkään sulkemaan, sillä ne ovat hyödyllisiä terapiapaikkoja monille pahoinvoiville kansalaisille. Jos nämä forumit poistuvat, paha olo voi kanavoitua johonkin oikeasti yhteiskunnalle haitalliseen tai jopa vaaralliseen toimintaan.

 

3. Mitä yhteiskunnallisesti vastuullisella keskustelulla mielestäsi tarkoitetaan?
Sitä, että mietitään etukäteen, mitä sanotaan, kirjoitetaan tai ilmaistaan muulla tavoin ja pidetään samalla mielessä lait ja asetukset, hyvät käytöstavat (kohteliaisuus) sekä maalaisjärki.

Tarkoituksellinen loukkaaminen ei ole vastuullista keskustelua. Ei silloinkaan, kun se yritetään piilottaa esimerkiksi huumorin tai sarkasmin taakse.

Jos ja kun viranomaiset ja media haluavat asiallista keskustelua, tulee Internetin keskustelupalstoilla sallia pääsääntöisesti vain omalla nimellä kirjoitetut mielipidekirjoitukset. Jo pelkästään tällä toimenpiteellä keskustelun taso kohoaa merkittävästi.

 

4. Millaisia erilaisia yhteiskunnallisen vastuun tavoitteita sinulla on, kun osallistut keskusteluun maahanmuutosta tai monikulttuurisuudesta? Tavoitteena voi olla esim. maahanmuuton lisääminen tai vähentäminen.
Tavoitteenani on aina ollut, että tästäkin asiasta – kuten muistakin yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista – voidaan keskustella objektiivisesti, asiallisesti ja kiihkottomasti.

Olennainen kysymys ei ole esimerkiksi se, tuleeko maahanmuuttoa lisätä vai vähentää, vaan se, keitä maahanmuuttajat ovat, ja millä perusteella he tänne tulevat. Ennen kaikkea julkista keskustelua tulisi käydä siitä, miten maahanmuuttajat hyödyttävät suomalaista yhteiskuntaa. Tätä hyötyä voitaisiin mitata esimerkiksi ottamalla käyttöön vastaavan tyyppinen pisteytysjärjestelmä kuin Kanadassa. Tämä ei koske kuitenkaan pakolaisia, sillä heidän maahantuloperusteensa ovat aivan muut.

Etenkään monikulttuurisuudesta ei pitäisi mitenkään erikseen keskustella, eikä etenkään tehdä siitä jonkinlaista ”numeroa”. Monikulttuurisuus on arkinen asia, sitä on ollut Suomessa aina ja varmasti tulee jatkossakin olemaan. Turha monikulttuurisuuden ”julistaminen” vain ärsyttää ihmisiä (mukaan lukien monet maahanmuuttajat itse). Juuri tästä seikasta rasistit ja ulkomaalaisvastaiset ainekset ammentavat liturgiansa ja kannattajansa.

Vastaavasti monikulttuurisuudella politiikkaa tekevien demonisointi johtaa päinvastaiseen lopputulokseen. Heistä tulee marttyyrejä, legendoja ja lopulta kansanedustajia.

 

5. Mihin tukeudut argumentoinnissasi, kun osallistut keskusteluun maahanmuutosta?
Tukeudun omakohtaisiin kokemuksiini sekä tutkimuksiin ja tilastoihin. Kuuntelen myös ”kylän miesten” ääntä: keskustelen erilaisten ihmisten kanssa, seuraan mielipidekirjoituksia lehdistä ja Internetistä, ajankohtaisohjelmista jne.

Maahanmuuttoon tarkoitushakuisesti suhtautuvat äärilaidat – äärilaidasta riippumatta – käyttävät paljon tilastoja, mutta lähinnä vain oman agendansa ajamiseen. Mistään objektiivisesta tarkastelusta ei voi kummankaan tahon propagandassa puhua. Toisaalta kyse saattaa olla puhtaasti myös siitä, että monet kansalaiset eivät ymmärrä edes tilastotieteen perusteita.

 

6. Voidaanko vastuulliselle ja vastuuttomalle keskustelulle maahanmuutosta vetää rajoja?
Voidaan ja ennen kaikkea rajat tulee vetää. Rajojen vetäminen tai määrittely tulee tapahtua kuitenkin niin, että niitä vetävässä tai määrittelevässä toimielimessä on mukana laaja joukko erilaisilla intresseillä edustettuja kansalaisia. Äärilaitojen julistajia ei ole syytä ottaa mukaan mihinkään keskusteluun. Heidät voidaan huoletta jättää omille nettifoorumeilleen pitämään meteliä omista agendoistaan. Väestön enemmistöä tuo meteli ei juurikaan kiinnosta.

 

7. Mistä asioista mielestäsi maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyen saa keskustella siten, että keskustelijaa voidaan edelleen kutsua yhteiskunnallisesti vastuulliseksi?
Kaikista maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvistä asioista tulee voida ja saada keskustella, myös maahanmuuttajien uskontoon, kansantapoihin ja perinteisiin liittyvistä seikoista. Myös maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kipupisteistä ja haasteista tulee voida ja saada keskustella avoimesti. Keskustelun tulee kuitenkin tapahtua asiallisesti eli jo edellä mainitut lait, asetukset ja hyvät tavat huomioiden.

HUOM! Sananvapauden nimissä EI TULE sallia ihan mitä saastaa tahansa!

Keskeisin ongelma maahanmuuttokeskustelussa tällä hetkellä on se, että ei osata erottaa maahanmuuttopolitiikan kritiikiksi naamioitua rasismia ja asiapohjaista, kansalaisten aidosta huolestumisesta kumpuavaa maahanmuuttopolitiikan kritiikkiä toisistaan.

Osa ongelmaa on se, että rasistiset maahanmuuttokriitikot käyttävät mielellään asiapohjaisia maahanmuuttokriitikkoja suojaverhonaan ja pyrkivät naamioimaan rasisminsa asiapohjaisten kriitikkojen argumentaation taakse. Eräät poliitikot ovat tästä hyviä esimerkkejä: pintatasolla heidän puheensa ja kirjoituksensa perustuvat usein asiallisen maahanmuuttopolitiikan kritiikin argumentaatioon, esimerkiksi kysymyksiin rikostilastoista tai huoltosuhteesta. Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin varsin helposti heidän retoriikassaan rasisteille tyypillisiä ilmaisuja ja sanavalintoja.

Keskeistä maahanmuuttokeskustelun eteenpäin viemisessä on tehdä selvä pesäero todellisen rasismin ja aidosti kansalaisia huolestuttavan ja kritiikkiä herättävän keskustelun välillä. Aidosti ihmisoikeuksien vastaista ja kansalaisten perusoikeuksia loukkaavaa toimintaa vastaan laissa on jo riittävät toimivaltuudet asianomaisille viranomaisille.

 

8. Miten asioista voi keskustella niin, että keskustelijaa voidaan edelleen kutsua yhteiskunnallisesti vastuulliseksi (tavat, tyylit keskustella)
Asiallisesti, rauhallisesti, kansantajuisten esimerkkien avulla. Ei siis virkamiesjargonia viljellen, tiettyjä aihepiirejä romantisoiden tai vältellen tms.

Maahanmuuttajia ei saa käsitellä yhtenä harmaana massana, vaan ymmärtää, että tulijoita on monenlaisia ja heidän joukossaan on niin ”hyviä” kuin ”pahojakin” ihmisiä. Niin kuin kaikissa ihmisryhmissä, ryhmästä tai sitä yksilöivistä seikoista riippumatta. Näin ollen kokonaisia maahanmuuttajaryhmiä tai uskontoja ei saa syyllistää yksilöiden tekojen vuoksi.

Vaikka uskonnoista ja niiden negatiivisista puolista tulee voida puhua, kenenkään uskonnon tarkoituksellista pilkkaamista ei ole syytä sietää. Tämä koskee niin islamia kuin esimerkiksi kristinuskoakin.

 

9. Kuka voi vetää yhteiskunnallisesti vastuulliselle ja vastuuttomalle keskustelulle rajat?
Ei kukaan, vaan ihmisten tulisi itse ymmärtää, mikä on vastuullista tai vastuutonta keskustelua. Tämä on valitettavasti kuitenkin pelkkä idealistinen haave, joka ei toteudu koskaan.

 

10. Onko mielestäsi olemassa sellaista tahoa, joiden tehtävänä on tai tulisi olla yhteiskunnallisesti vastuullisen keskustelun rajojen vetäminen?
Ennen kaikkea jo edellä mainitsemani viranomaiset ja valtamedia. Myös jonkinlainen ”kansalaispaneeli” voisi olla mielenkiintoinen kokeilu rajojen määrittämiseksi tai vetämiseksi.

Lisäksi maamme kouluissa tulisi antaa opetusta vastuullisesta keskustelusta esim. suomen tunneilla tai osana yhteiskunnallisia aineita.

 

 

Takaisin mielipiteisiin

Takaisin etusivulle