TAPPOUHKAUKSET EIVÄT OLE OPETTAJANTYÖN ARKEA

Anneli I. Leväsluoto väitti (AL 30.8), että tappouhkaukset olisivat opettajantyön jokapäiväistä arkea.

Höpsistä, sanon minä. Toimin kymmenettä vuotta opettajana ammatillisessa oppilaitoksessa. Kertaakaan henkeäni tai terveyttäni ei ole uhattu millään tapaa. Tunnen kymmeniä opettajia eri kouluasteilta. Heistäkään kukaan ei ole koskaan kertonut joutuneensa uhkailun kohteeksi.

Varmasti niitäkin opettajia on, jotka pelkäävät, jotkut jopa henkensä ja terveytensä puolesta. Yksittäisten opettajien yksittäiset kokemukset eivät kuitenkaan ole riittävä peruste luoda suurelle yleisölle sellaista täysin harhaista kuvaa, että opettajantyö olisi jatkuvassa kuolemanpelossa elämistä. Ainakin minua opettajana tuollainen väite lähinnä naurattaa, mutta herkemmät saattavat ottaa sen jopa ihan todesta.

Suomalaiset nuoret ovat pääasiassa asiallisia ja hauskoja. Etenkin silloin, kun me aikuiset suhtaudumme heihin asiallisesti ja reilusti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Toki Leväsluodon mainitsemia ”häirikkönuoriakin” mahtuu mukaan. Riittävällä napakkuudella ja sopivalla annoksella huumoria tasapainoinen ja itsensä kanssa sinut oleva aikuinen yleensä pärjää heidänkin kanssaan.

Se on sitten täysin eri asia, jos aikuisilta ei näitä ominaisuuksia löydy.

 

 

(Kirjoitus on julkaistu Aamulehden mielipidekirjoituksissa 1.9.2011)

 

Takaisin mielipiteisiin

Takaisin etusivulle