ORJA, ORJEMPI, OPISKELIJA

(Julkaistu Aamulehdessä syksyllä 2004. Teksti on silti edelleen turhankin ajankohtainen…)

Suomessa yksi jos toinenkin taho vaatii opiskelijoiden ns. opintososiaalisten etujen kiristämistä ja leikkaamista. Käytännössä tällä pitkälti tarkoitetaan hinkua poistaa opintotuki, ja ”korvata” se pankista otettavalla markkinakorkoisella opintolainalla.

Näin siis opiskelijat joutuisivat entisestään lisäämään lainarahan osuutta jokapäiväisessä elämässään. Edelleen ainoana ryhmänä, joka maassamme joutuu hoitamaan päivittäisen elämänsä pankinjohtajan enemmän tai vähemmän armollisella avustuksella. Päivän markkinahintaan joka tapauksessa.

Etuuksien leikkaushinkua perusteellaan useimmiten sillä, että ”ilmainen” raha pitkittää opiskeluaikaa. Virallinen mantra on siis se, että opintososiaalisia etuuksia leikkaamalla halutaan nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista.

Hieman ehkä vainoharhaisena yksilönä väitän jotain aivan muuta: opintotuen leikkaamisella ei suinkaan ole tarkoitus lyhentää opiskeluaikaa, vaan nimenomaan pidentää sitä.

Itse toisen asteen opettajana törmään päivittäin siihen tosiasiaan, että voidakseen elää edes jollain mittapuulla mitattuna taloudellisesti tyydyttävää elämää, joutuvat opiskelijat tekemään päivittäin töitä opiskelujensa ohella. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä tosiasiasta, että nykyinen opintotuki on naurettavan pieni, eikä markkinakorkoisen lainan otto oikein houkuttele. Mitä enemmän opiskelijat opiskelujensa ohella työskentelevät, sitä enemmän heidän valmistumisensa viivästyy. Ja mitä enemmän opintotukea leikataan, sitä enemmän he joutuvat iltaisin, viikonloppuisin ja monesti myös päivisin työskentelemään. Valmistuminen lykkääntyy entisestään, mutta niin on tarkoituskin.

Mutta miksi joku tahtoisi nuortemme opintojen venyvän ja venyvän?

Vastaus on helppo ja valitettavan raadollinen: merkonomi haluaa merkonomin palkan, ekonomi ekonomin palkan, insinööri insinöörin palkan jne., mutta opiskelijalle voi maksaa harjoittelijan palkkaa, joka useilla aloilla on kymmeniä prosentteja alle työehtosopimusten minimipalkan.

Sama toisin päin: valmis maisteri, sairaanhoitaja tai sähköasentaja ei väännä hampurilaista monikansallisessa ravintolassa tai siivoa öisin rappukäytäviä viiden, kuuden euron tuntipalkalla, mutta opiskelija ei voi kieltäytyä tarjotusta työstä, vaikka palkka olisi kuinka ihmisarvoa alentava tahansa.

Siksi siis opintososiaalisia etuuksia pitää leikata; opiskelija ei saa valmistua, tai yritykset joutuvat palkkaamaan jo valmistuneita, virallisesti ammattitaitoisia työntekijöitä, ja siitähän seuraa katastrofi: yritysten katetuottovaatimukset heittävät häränpyllyä yms. inhottavaa.

Lienee sanomattakin selvää, että ilman tätä puoli-ilmaista työvoimaa merkittävä osa etenkin palvelualan työnantajista olisi kaulaansa myöten siinä kuuluisassa keltaisessa nesteessä. Päivittäin opiskelijoiden talousahdinkoa hyvin läheltä seuratessa tuntuu tosin joskus siltä, että tietyillä tahoilla tässä yhteiskunnassa se keltainen neste on noussut jo sinne korvienkin tasolle asti.

Lyötyä on helppo lyödä. Itsehän nuoret haluavat kuluttaa, elää hulppeaa elämää, mikään ei riitä, pitää olla saunalliset asunnot jne. Kannattaa kuitenkin muistaa, että itse olemme heidät kuluttajiksi kasvattaneet, ja rakentaneet heille maailman, jossa ihmisarvokin mitataan kuluttamisella: niin hyvä olet ihmisenä kuin olet kuluttajana. Kannattaa muistaa myös se tosiasia, että jos lapset ja nuoret eivät ole elämässämme, he helposti kääntyvät sitä vastaan tai ainakin vieraantuvat siitä.

Kuten aina tässä elämässä, on maksunkin aika varmasti vielä jossain vaiheessa edessä. Niinpä en ihmettelekään yhtään, kun jonakin päivänä nykyiset nuoret eduskunnassa, lautakunnissa ja valtuustoissa istuessaan laittavat tämän päivän päättäjät vaivaistaloihin syöttämään ikätovereilleen vedellä jatkettua kauralientä ja vaihtamaan toistensa vaippoja. Voipa olla, että jopa naurahdan silloin hieman vahingoniloisesti, sillä sitä saa mitä tilaa.

Takaisin mielipiteisiin

Takaisin etusivulle