MINUN SUOMENI

Kysyin edellisessä kirjoituksessani, että ”Tarvitseeko Suomi yhtäkään maahanmuuttajaa?”. Samainen kirjoitus julkaistiin myös Aamulehdessä 18.4. Kirjoituksen johdosta on tullut paljon palautetta. Valtaosa palautteesta on asiallista ja kannustavaa. Tällaista asiallista postia tulee nykyisin ilahduttavan paljon myös kanssani eri mieltä olevilta kansalaisilta.

Minulta kysytään toistuvasti sitä, mikä tai millainen on se Suomi, jota minä näin kovasti puolustan. Myös sitä kysytään usein, että mitä suomalaisuus tai suomalainen kulttuuri perimmiltään mielestäni on. Hyviä kysymyksiä molemmat.

Minun Suomeni on maa, jossa yksilön vapaus on aito perustuslaillinen oikeus. Niin tekemisen, olemisen, sanomisen, ajattelun kuin mielipiteenkin esittämisen osalta. Tämän vapauden nojalla me saamme tehdä meitä kiinnostavia asioita. Saamme myös olla tekemättä asioita, jotka eivät meitä kiinnosta. Luonnollisesti erilaiset lait, asetukset, kansantavat ja moraaliset säännöstöt asettavat rajoja käytöksellemme, mutta tarvittaessa Suomen perustuslaki menee kaikkien niiden ohi.

Minun Suomeni ei aseta vastakkain uskontoa ja ihmisoikeuksia. Tämän ansiosta minun Suomessani voi vapaasti valita uskontonsa ja harjoittaa sitä. Voi myös olla valitsematta mitään uskontoa ja olla harjoittamatta mitään uskontoa. Uskonnostaan voi luopua saamatta siitä vankeusrangaistusta tai peräti kuolemantuomiota.

Minun Suomeni arvostaa sivistystä ja kunnioittaa tieteellistä tutkimusta. Siksi minun Suomessani on vapaus opiskella niitä asioita, jotka itseä aidosti kiinnostavat.

Minun Suomessani on vapaus lukea itseä kiinnostavia kirjoja, katsella itseä kiinnostavia elokuvia ja kuunnella sitä musiikkia, mitä itse haluaa. Myös maalaaminen, piirtäminen, soittaminen, tanssiminen, laulaminen jne. on minun Suomessani sallittua.

Minun Suomessani ihmiset voivat ystävystyä ja seurustella kenen kanssa haluavat. He saavat niin halutessaan mennä naimisiin sen ihmisen kanssa, ketä oikeasti rakastavat. He voivat olla myös menemättä naimisiin ja elää yhdessä itse valitsemallaan tavalla.

Minun Suomessani on todellinen sukupuolten välinen tasa-arvo. Siksi kaikki perusoikeudet koskevat niin miehiä kuin naisiakin. Tämä tasa-arvo näkyy jo lapsuudessa. Ennen kaikkea lapset ovat yhtä toivottuja, odotettuja ja rakastettuja, sukupuolesta riippumatta.

Minun Suomeni kunnioittaa ihmisoikeuksia. Se kunnioittaa myös lasten, vanhusten, sairaiden, vammaisten, köyhien ja muulla tavoin heikompien oikeuksia. Erityisesti se kunnioittaa seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia, vaikka uskonto muuta vaatisikin.

Minun Suomellani on uskottava puolustus, josta vastaavat motivoituneet varusmiehet ja reserviläiset sekä riittävä Puolustusvoimien kantahenkilökunta. Puolustuksemme varuste- ja kalustotaso on uskottava ja sitä päivitetään säännönmukaisesti. Vahvasta puolustuskyvystä huolimatta minun Suomeni pyrkii rakentamaan sekä suomalaista yhteiskuntaa että suhteita naapurimaihin rauhanomaisin keinoin. Ei tuhoamalla, riehumalla eikä polttamalla.

Minun Suomessani tunnustetaan velka menneille sukupolville samoin kuin vastuu tuleville sukupolville. Siksi syntyperäiset suomalaiset ovat aina etusijalla pohdittaessa rajallisten resurssien jakamista. Minun Suomeni on kiinnostunut erityisesti tulevien sukupolvien elintilasta. Tämä elintila on yhtä hyvin sosiaalista, kulttuurista kuin taloudellistakin. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, onko tulevilla sukupolvilla yhtä hyvät mahdollisuudet elää onnellista ja tasapainoista elämää kuin menneillä ja nykyisillä sukupolvilla on ollut.

Rajallisten resurssien riittämiseksi erityisesti maahanmuuton on oltava suunnitelmallista ja huolella harkittua. Vain näin maahanmuutto on hallittua. Hallittu maahanmuutto tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajia otetaan vuosittain vain rajallinen, ennalta suunniteltu ja perusteltu määrä. Uusia maahanmuuttajia ei oteta, ennen kuin aiemmin maahan tulleet ovat kotoutuneet eli sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen kulttuuriin. Näin maahanmuutto ei tuhoa Suomea sen paremmin kulttuurin, elintason, talouden kuin ympäristönkään osalta.

Minun Suomeni suhtautuu maahanmuuttoon viileän tarveharkintaisesti: vain niissä tilanteissa, että suomalainen osaaminen ei riitä, voidaan harkita ulkomaisen työvoiman tuottamista maahan. Tässäkin tilanteessa Suomen tulee tavoitella ensisijaisesti ahkeria, eteenpäin pyrkiviä ja sopeutumishaluisia ihmisiä. Tavoitteena ei tule olla jakaa vastikkeettomasti sosiaalietuuksia vaan saada aikaan taloudellista hyötyä maallemme. Emme tarvitse ulkomaista joutoväkeä. Sosiaalielättejä on tarpeeksi omastakin takaa.

Minun Suomessani päättäjät uskaltavat rohkeasti sanoa, että emme ole mitään velkaa ventovieraille ulkomaalaisille. Me emme ole koskaan olleet siirtomaaisäntiä ja riistäjiä. Enimmäkseen olemme itsekin olleet sorrettuja vallan kohteita.

Minun Suomessani ei aiheuteta ns. positiivisella syrjinnällä eriarvoisuutta, työttömyyttä ja köyhyyttä syntyperäisille suomalaisille. Positiivinen syrjintä herättää pelkästään katkeruutta, vihaa ja erilaisia yhteentörmäyksiä valtaväestön ja maahanmuuttajien välillä.

Minun Suomeni on yrittäjä- ja työntekijäystävällinen. Jokainen saa tehdä sitä työtä, mitä itse haluaa, kunhan hankkii tuohon työhön vaadittavan koulutuksen ja osaamisen. Oman aktiivisuuden, ahkeruuden ja yritteliäisyyden tulee tuottaa työn tekijälle merkittävää taloudellista hyötyä. Omalla työllä tulee voida rikastua. Suurin este tälle on alati kasvava verokertymän tarve. Siksi verotuksen kiristymistä aiheuttavat turhat menoerät on karsittava ja verotusta laskettava.

Korkea veroprosentti ei kannusta suomalaisia ryhtymään yrittäjiksi. Se ei myöskään ole vetovoimatekijä osaaville, koulutetuille ja ahkerille maahanmuuttajille. Päinvastoin se karkottaa ahkerimmat ihmiset pois. Verorahoilla kustannettu vahva ja vastikkeeton sosiaaliturva sen sijaan vetää puoleensa ei-toivottua ainesta. Se houkuttelee ihmisiä, joita kiinnostaa lähinnä pelkkä oma materiaalinen hyvinvointi, ei Suomen ja suomalaisten hyvinvointi. Korkean verotuksen ja vahvan sosiaaliturvan takia työn teko ei ole tietyille ihmisryhmille se houkuttelevin vaihtoehto. Sosiaalituilla loisiminen sen sijaan on.

Ennen kaikkea minun Suomessani ollaan reilusti ja terveellä tavalla ylpeästi suomalaisia. Sana ”isänmaa” ei ole kirosana vaan osoitus tästä kansallisesta ylpeydestä.

Siinä taisi olla olennainen vai unohtuiko jotain?

 

Takaisin mielipiteisiin

Takaisin etusivulle