LISÄRESURSSEJA PERUSKOULUTUKSEEN

Kevään yhteishaussa toisen asteen koulutukseen haki 102 700 nuorta. Aloituspaikkoja on noin 89 000. Tänä vuonna siis vähintään noin 14 000 nuorta jää ilman opiskelupaikkaa.

Todellisuudessa määrä on huomattavasti suurempi, sillä entistä useampi nuori läpäisee peruskoulun ns. armoviitosilla eli lähinnä säälistä. Näillä nuorilla ei ole juuri minkäänlaista osaamista ja taitoja, joita peruskoulua seuraavat opinnot tai ylipäätään arjessa selviytyminen edellyttäisivät. Jotkut heistä eivät osaa lukea, kirjoittaa tai laskea käytännöllisesti katsoen lainkaan. Lisäksi alati kasvavalla joukolla on erilaisia opiskelua haittaavia ja opetusta häiritseviä piirteitä, esimerkiksi sopeutumattomuutta, keskittymis- ja käytöshäiriöitä sekä motivaatio-ongelmia. Tilastokeskuksen mukaan jo noin joka kolmas peruskoululainen tarvitsee jonkinlaista erityistä tukea.

Surullinen tosiasia on, että näitä nuoria ei mikään oppilaitos halua. Alimitoitetuilla resursseilla pyöritetty opetus- ja kasvatustyö on nykyisin tarpeeksi haastavaa ilman näitä moniongelmaisia ja olemattomilla opiskelutaidoilla ja puutteellisella motivaatiolla varustettuja opiskelijoitakin.

Kestämättömäksi tilanteen tekee se, että ammattitaidon, työmotivaation ja yleisen asennoitumisen työhön – ja elämään ylipäätään – tulisi rakentua nimenomaan nuoruudessa. Mikäli näin ei tapahdu, syntyy tyhjiö, jonka helposti täyttää päihteet, toivottomuus ja yhteiskunnassa epäsosiaaliseksi katsottu elämäntapa. Pahimmillaan seurauksena voi olla täydellinen yhteiskunnasta ja sen tavoitteista ulosajautuminen tai vapaaehtoinen vetäytyminen sekä mielenterveyden pysyvä järkkyminen.

Ammatillisen koulutuksen tehtävänä on opettaa nuorille lähinnä ammatillisia taitoja ja valmiuksia. Ei siis esimerkiksi lukemista, kirjoittamista, laskemista tai alkeellisimpia käytöstapoja. Kaikki nämä taidot opitaan varhaisten elinvuosien aikana joko kotona tai peruskoulussa.

Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan jostain syystä osaa, jaksa tai viitsi tukea lastensa iänmukaista kehitystä. Siksi peruskoulun mahdollisuuksia tukea näitä lapsia ja heidän perheitään tulee parantaa merkittävästi. Käytännössä tämä tarkoittaa lisää erityisopettajia, kuraattoreita, koulupsykologeja, terveydenhuoltohenkilöstöä, pienempiä opetusryhmiä ja lisää aikaa lasten ja nuorten yksilölliseen kohtaamiseen.

Onneksi tästäkin selvitään siis rahalla ja poliittisella tahdolla.

 

Takaisin mielipiteisiin

Takaisin etusivulle