KUNTIEN MÄÄRÄN VÄHENTÄMINEN TOIVOTTU UUDISTUS

Olen viettänyt jo yli kymmenen vuoden ajan suurimman osan elämästäni neljän kunnan alueella lähinnä työhön, opiskeluun ja perheasioihin liittyvien syiden vuoksi. Koko tänä aikana minulle ei ole ollut vähäisintäkään merkitystä sillä, minkä kunnan asukas olen tai en ole. Kaikki palvelut olen aina tarvittaessa saanut kunnasta riippumatta. En usko kotikunnalla olevan minulle minkäänlaista merkitystä jatkossakaan. Tunnen paljon kanssani vastaavassa elämäntilanteessa eläviä ihmisiä, jotka ajattelevat asioista suunnilleen samalla tavalla.

Tätä taustaa vasten minulla on ollut suuria vaikeuksia ymmärtää tätä kaikkea kiihkoa, joka liittyy kuntien yhdistämiseen. Ymmärrän toki, että omista työpaikoistaan ja ansiotuloistaan huolissaan olevat kunnanisät ja –äidit pitävät asiasta meteliä.

Toisaalta itsekin virkamiehenä pidän vähintään kohtuullisena, että puhtaasti veroeuroista palkkansa saavat viranomaiset ajattelevat asiaa myös suuremman kokonaisuuden, yhteiskunnan ja veronmaksajien, näkökulmasta. Etenkin nykyisessä tilanteessa, jossa valtion ja kuntien talous on tietoisesti ajettu ennennäkemättömään velkahelvettiin, jota tulevat sukupolvet maksavat lopun ikäänsä jos jaksavat. Veikkaan, että eivät jaksa.

Kunnallishallinnon rakennetyöryhmä ehdottaa Suomen kuntien määrän vähentämistä nykyisestä 336 kunnasta 68 tai 69 kuntaan. Mikäli ehdotus toteutuu, lähivuosina Pirkanmaalla olisi vain 5 kuntaa. Ehdotus on yksi järkevimmistä pitkiin aikoihin. Tosin pienellä varauksella: ehdotus on järkevä vain siinä tapauksessa, että kuntien ja kaupunkien yhdistyessä niiden hallintojen ja muiden toimintojen päällekkäisyydet puretaan välittömästi. Näin saavutetaan vähintään satojen miljoonien eurojen vuosittaiset säästöt.

Muussa tapauksessa kyse on pelkistä rajojen siirtelystä, joka ei merkittävästi eroa hölmöläisten peiton jatkamisesta.

 



Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 10.2.2012

Takaisin mielipiteisiin

Takaisin etusivulle