KÖYHÄKIN LAPSI HALUAA KUULUA JOUKKOON

Aikavälillä 1995 – 2007 köyhien lapsiperheiden määrä Suomessa lähes kolminkertaistui ja vuonna 2007 köyhissä perheissä eli 151 000 lasta ja nuorta. Huolestuttavin tilanne on yksinhuoltajaperheissä, joista noin joka neljäs elää köyhyydessä.

Köyhyyden syyt ovat moninaiset: vanhempien alhainen koulutustaso, pitkittynyt työttömyys, pätkä- ja osa-aikatyöstä saatavien tulojen riittämättömyys sekä tulonsiirtojen laskenut ostovoima. Lapsiperheitä rokottavat erityisesti lapsilisiin, vanhempainrahoihin ja kotihoidon tukeen tehdyt leikkaukset. Mitä vähäisempiä ovat perheen muut tulot, sitä keskeisempi merkitys tulonsiirroilla on.

Köyhyys on vakava uhka lasten ja nuorten kasvulle ja hyvinvoinnille. Taloudellisen huono-osaisuuden lisäksi se aiheuttaa mm. mielenterveysongelmia, ongelmakäyttäytymistä, oman terveyden laiminlyömistä, häpeää sekä monenlaisia ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunteita. Erityisesti ulkopuolisuuden tunteet korostuvat nykyisessä kulutusyhteiskunnassa, jossa köyhä lapsi tai nuori ajautuu helposti ulos ikätovereidensa normaalina pitämistä kulutus- ja harrastustottumuksista. Köyhäkin lapsi haluaa kuitenkin kuulua joukkoon.

Köyhyys on vakava uhka ennen kaikkea lapsen sosiaalisen pääoman karttumiselle. Arjen uuvuttamat vanhemmat eivät välttämättä jaksa keskittyä lastensa kasvattamiseen, tukemiseen ja virikkeitä antavaan yhdessä oloon. Tällöin lapsen tai nuoren sosiaalinen pääoma sekä sosiaaliset taidot jäävät helposti heikoiksi. Lapsena koetulla sosiaalisella ja taloudellisella huono-osaisuudella on taipumus jatkua vielä aikuisuudessakin ja siirtyä sukupolvelta toiselle.

Kehitys luo suuria haasteita kouluille, opettajille sekä oppilaitosten muulle henkilökunnalle. Nykykeskustelussa korostetaan ns. varhaista puuttumista lasten ja nuorten kasvun sekä hyvinvoinnin ongelmiin. Tosiasiallisesti koululaitos – yksittäisistä opettajista puhumattakaan – ei ole enää pitkään aikaan pystynyt riittävästi tukemaan vanhemmuutta tai puuttumaan perheiden psykososiaalisiin ongelmiin. Syitä ovat mm. vanhempien haluttomuus ja kyvyttömyys yhteistyöhön, kouluja vaivaava krooninen ajan ja rahan puute sekä heikosti toimiva yhteistyö muiden viranomaisten kanssa.

Lapsia, nuoria ja vanhemmuutta tukevia psykososiaalisia palveluita tarvitaan kipeästi. Tähän ei tunnu kuitenkaan löytyvän poliittista tahtoa eikä etenkään rahaa.

Onneksi rahaa löytyy vielä esimerkiksi niinkin tärkeisiin kohteisiin kuin miinalaiva Pohjanmaan huviristeily Somaliaan (yli 11 milj. euroa), presidentti Halosen huvilento Afrikkaan (480 000 €) tai kehitysapu Venäjälle (tänä vuonna noin 16 milj. euroa).

 

Takaisin mielipiteisiin

Takaisin etusivulle