KOHTI AITOA KANSANVALTAA

Suomessa käytössä olevan edustuksellisen demokratian keskeinen ongelma on se, että kansalaiset eivät todellisuudessa päätä asioista. He päättävät vain niistä henkilöistä, keitä he äänestävät asioita päättämään. Suomen perustuslain mukaan valtiovallan pitäisi kuulua kansalle. Todellisuudessa se on kansanedustajien ja hallinnon ylimpien virkamiesten käsissä.

Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia tulee lisätä. Koko kansakuntaa koskevat merkittävät päätökset tulee tehdä ns. suoran demokratian keinoin, jolloin lopullisen päätöksen tekevät äänioikeutetut kansalaiset. Tällainen päätös on esimerkiksi parhaillaan uudistettava kansalaisuuslaki.

Suoraan demokratiaan kuuluu kaksi tärkeää keinoa. Kansalaisaloitteella tietty määrä kansalaisia voi käynnistää kansanäänestykseen tähtäävän prosessin. He voivat ehdottaa esimerkiksi uutta lakia tai voimassa olevan lain kumoamista. Kansanäänestyksen järjestäminen ei ole viranomaisten päätettävissä. Se on järjestettävä, jos tietty määrä äänioikeutettuja kansalaisia niin vaatii. Kansanäänestys puolestaan toimitetaan silloin, kun tietty määrä äänioikeutettuja kansalaisia sitä vaatii. Esimerkiksi eduskunnan jo päättämä uusi laki voidaan alistaa vielä kansalaisten hyväksyttäväksi ennen lain voimaan tuloa.

Valtaa pitävä eliitti luonnollisesti vastustaa suoraa demokratiaa, sillä se tekisi nykyisen kaltaisen, pienten eturyhmien välisen sisäpiirileikin mahdottomaksi. Siksi eliitti pyrkii kaikin keinoin vähättelemään ja mustamaalaamaan suoraa demokratiaa.

Tuorein esimerkki valtaeliitin hyökkäyksestä todellista kansanvaltaa kohtaan nähtiin viime sunnuntaina. Eurooppalaisen demokratian mallimaan Sveitsin kansalaiset päättivät laillisessa kansanäänestyksessä, että he eivät halua maahansa islamin keskeisiä symboleja, minareetteja. Tähän mennessä vastalauseensa sveitsiläisten ”väärin äänestämiselle” ovat esittäneet mm. Euroopan neuvoston parlamentaarinen neuvosto, Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt, Vatikaani ja sisäministeri Anne Holmlund (kok).

Herkullisimman lausunnon antoi kuitenkin maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r.), joka totesi, että ”Suomessa tehtävät lakiuudistukset eivät saa johtaa siihen, että kansanäänestyksillä voitaisiin puuttua kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin”. Kansalaiset eivät siis saisi äänestämällä vaikuttaa omiin oikeuksiinsa? Onpas mielenkiintoinen lausunto ministeritason ammattipoliitikolta!

Thorsin ”sammakon” takana on tietysti syvä huoli siitä, että Sveitsin mallin mukainen mahdollisuus kansalaisaloitteisiin ja kansanäänestyksiin herättää Suomessa alati kasvavaa mielenkiintoa. Omista asioistaan ja niiden hoitamisesta kiinnostunut kansa voi äänestää meilläkin ”väärin”. Samalla voi mennä yksi jos toinenkin vain omia asioitaan hoiteleva poliitikko ja virkamies vaihtoon.

 

Takaisin mielipiteisiin

Takaisin etusivulle